Cassu tänään oli tosi hienosti ulkona kun käytiin pitkällä lenkillä. Mentiin omakotialueen kautta ja Schipperke haukku aidan päällä jossa oli lunta hirveesti niin että se olis päässy hyppäämään alas siitä jos olis halunnu,mutta se sen sijaan vaan haukku matalla äänellä siinä ja mentiin sitten ihan siitä ohi Cassunkaa ja Cassu katto sitä ja vinku samalla kun se käveli sen ohi ja sitten kun päästiin ohi niin oltiin pikkusiskon kaa silleen WTF! Mitä just tapahtu? miten se noin hyvin osas olla kun ennen se olis heti silmänräpäyksessä ruvennu haukkumaan ,mutta nyt se ei ees hirveesti välittäny siitä koirasta ja uskon että siihen autto myös se että ennen pitkälle lenkille lähtöä käytiin juoksemassa myllylammella ja se sai siellä just purkaa energiaa + sekin että se koira oli pieni niin se ei silleen välittäny siitä. Kohdattiin myös iso musta koira yhessä vaiheessa ja mentiin polulle ja laitoin cassun katsomaan sitä koiraa kun se meni ohi ja se pysy koko ajan hiljaa se ei edes yrittäny hyökkiä koiraa päin vaikka se ei ees ollu lähellä ,mutta suora näköyhteys sillä oli siihen koiraan kumminkin eli upea soritus minusta. Koko lenkin aikana Cassu osas olla tosi nätisti ja ihmisii kun tuli vastaan niin nameja kehiin ja koira pysy hiljaa. Cassu oli kotona ihan väsyny ja se ei ees jaksanu liikkua pariin tuntii vaan se nukku koko ajan. Kohta meillä ei olekkaan enään Ongelmakoiraa ja minun ei tarvitse enään miettiä Ongelmakoirakouluttajaa koska itsekkin osaan kouluttaa koirani.
Ensin käppäiltiin ja juostiin myllylammella
Sitten lähettiin kunnon lenkille.
Jaksaa jaksaa Cassu. :D
Kun lähdimme kotiin päin kävelemään niin loppuvaiheessa vähän levättiin ja pitihän sitä saada vähän rapsutuksia samalla Memmulta kun niin hyvin herra osas käyttäytyä. On se vaan niin ihana tunne kun koira osaa käyttäytyä hyvin ja tuleehan siitä parempi mielikin itelle tietenkin.
''Exercise, discipline, and then affection''.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti